0 päivää! (ja kuuma poliisi)

Sain lauantaina lakin päähän. Olen siis ylioppinut, eikä enää ikinä tarvitse kävellä lukion ovista sisälle. Viikko sitten tiistaina kävin Helsingin yliopiston kasvatustieteiden pääsykokeissa, mutta tuskin mun lukemisilla sisään pääsee. En vaan oikein jaksanut panostaa, kun just oli loppunut kirjotukset, ja työtkin piti hoitaa samalla. Lisäksi vapaat päivät - varsinkin aurinkoiset sellaiset - houkuttelivat jonnekin ihan muualle kuin kirjaston tunkkaiseen lukusaliin.

Viime viikko oli yhtä sählinkiä. Valmisteltiin yo-juhlia, ramppasin töissä ja firman kesäjuhlatkin osui torstaille. Onneksi ei tarvinnut järjestää juhlia kotona, vaan oltiin saatu paikaksi Sinebrychoffin huvila Karhusaaresta. Ei siis tarvinnut alkaa laajentamaan terassia, vaihtamaan verhoja tms, vaan kunhan vähän järjesteltiin pöytiä paikanpäällä. Pitopalvelu hoiti ruuat ja tarjoilija oli avustamassa. Selvisimme siis lopulta aika vähällä.

Itse juhlat olivat mahtavat. Vieraita tuli paljon, sai kippistää monta kertaa (Pommacilla kylläkin suurimmaksi osin) ja kavereitakin pääsi tulemaan mukavasti paikalle loppuillasta. Kokoonnuttiin mun juhlissa ja lähdettiin sitten karaoken laulamisen jälkeen rannasta vesitaksilla kohti Kaivarin satamaa ja jatkobileitä. Saatiin kylläkin pian kuulla, ettei Kaivohuoneella käy VisaElectron, joten lähdettiin nostamaan rahaa. Kengät hiersivät, joten käveltiin paljain jaloin KESKUSTAAN, josta löysimme ensimmäisen (!!) raha-automaatin, eikä sekään ollut Otto, vaan Nosto... Ja onnistuin putoamaan pisoaariin, fantastic... Istuin vähän liian kauaksi ilmeisesti reunasta, ja putosin pönttöön. Oli ihme, ettei mekko kastunut. Mutta sitten vessa alkoi puhdistamaan itseään jollain vesisumulla, ja tuli vähän kiire ulos! :--D

Tähän väliin pari kuvaa...

Päästiin lopulta Kaivolle, mutta sieltä takaisin kotiin pääseminen olikin sitten juttu erikseen. Ensinnäkin oli mahdotonta saada taksia Kaivon taksitolpalta, vaikka soitettiin useaan kertaa taksikeskukseen, ja joka kerta ne lupasi lähettää takseja paikalle.... Saatiin kuitenkin taksi, ja koska kaikilla oli nälkä, päätettiin ajaa Roban mäkin kautta himaan. Taksi jäi oottamaan meitä kun mentiin sisään, mutta pian se olikin vain hävinnyt! Eikä me oltu edes maksettu. Ajateltiin, että ihan sama, mutta kun aloin etsiä mun rahoja, tajusin että olin ottanut taksista mukaan vain ison laukun, ja pieni iltalaukku oli jäänyt sinne... Ja siellä oli vielä 50 euroa käteistä, pankkikortti ja henkkarit... Sekä tupakka-aski ja stenkku. Suljin heti mun pankkikortin (varmaan kuudes kerta tän vuoden puolella, jee), ja soitin taksikeskukseen. Sieltä luvattiin laittaa takseihin infoa, että mun laukku on jäänyt johonkin niistä.

Kun oltiin syöty, yritettiin saada vielä taksi Robalta himaan. Näköjään muutama muukin yritti, eikä pieneltä käsirysyltä voinut välttyä... Varsinkaan, kun oli jo juonut sen kuuluisan "yhden liikaa". Päästiin kuitenkin jo puoli viideksi kotiin...

Sunnuntaina otettiin yhteyttä taksitarkastajaan, ja sieltä sanottiin, että pitäisi tehdä rikosilmoitus. Mentiin siis eilen poliisilaitokselle, ja siellä yks tosi kuuma poliisinainen otti meidän rikosilmotuksen vastaan. Hyvä että sain ees jotain sanottua, kun olin vaan kokoajan silleen että "WAU". :D Kun selitettiin sen taksin tuntomerkkejä (hopeanvärinen, 5-paikkainen, normaali perheauto), poliisi alkoi nauraa ja sanoi että vähän sama kuin jos se kysyisi että no millainen polkupyörä... no sellainen missä on kaksi pyörää, satula ja ohjaustanko...! Ja että hyvä ettei meidän tarvinnut lukiossa opetella mitään autoista - ei nimittäin oltais muuten varmaankaan ylioppilaita.  :D En tietenkään kehdannut pyytää sitä naista siinä treffeille... Oon luuseri. Oli nimittäin ihan selkeesti naisiin päin. Mutta pienen flirttikatseen kehtasin kuitenkin väläyttää ennenkuin poistuttiin. ;)

Illalla mentiin vielä katsomaan Tiian ja Jennin kanssa  Sex and the City 2, ja sen jälkeen mojitoille Memphikseen. Vielä loppuviikko lomaa duunista, jiiihaaa!

Kaaoksen teoria

On ilman virallisia tutkimuksiakin selvää, että sotku ja kaaos lisääntyvät itsestään. Jokainen meistä on aivan varmasti törmännyt tähän ihmeelliseen ilmiöön.
Jostain syystä sotkun synnyttäminen ei vaadi ollenkaan ponnisteluja, mutta mistä kummasta se johtuu, että sen samaisen sotkun siivoaminen vie vähintäänkin useamman tunnin ja vaatii suunnattoman tahdonvoiman.. Tapahtumaa voisi verrata esimerkiksi katolta hyppäämiseen. Yksi askel vain, ja pian ollaankin jo alhaalla (seuraukset voivat tosin tässä olla vakavammat kuin sotkemisessa...), mutta ylös pääseminen vaatii oikeanlaiset tikkaat ja monen monta askelta enemmän.

Eikö tämä ilmiö (sotku ja sen siivoaminen) voisi toimia kuin nauhuri? Eli kun heittäisi likaisen sukan lattialle, voisi vain kelata tapahtuman halutessaan takaisin esimerkiksi viikon päästä. Niin, ja silloin sukka tietenkin "kelautuisi" suoraan kaappiin omalle paikalleen (eikä siihen käteen, josta se sattui putoamaan). Helppoa ja yksinkertaista, eikö?

Entä lisääntyykö kaaos loputtomiin? En henkilökohtaisesti usko, että se on mahdollista. Mitä jos vain lopettaisimme siivoamisen, koska kukaan ei kuitenkaan enää viikon päästä huomaa eroa aiempaan, ja kaikki työmme on siis ollut turhaa. Opettelisimme elämään kaiken rojun ja lian keskellä onnellisina ja tyytyväisinä.

Tai vaihtoehtoisesti joku keksisi vain sen nauhurin. Eipä tulisi edes saasteesta aiheutuvia terveysongelmia. Ja mikä parasta, keksijälle voisi ennustaa jonkun Einstein-palkinnon lisäksi myös Nobelin rauhanpalkinnon. Miten monilta riidoilta säästyisimmekään, jos meidän ei tarvitsisi riidellä kotitöistä ja siivoamisesta!

-------------------
Loppuhuomautus:
...Tämä tyttö taitaa kuitenkin vielä tänään korjata väärille teille eksyneet tavaransa paikoilleen. Oli se sitten turhaa tai ei... :-)

Manic Monday

En voi itsekään uskoa, mutta heräsin aamulla kello 8 lenkille! Olin yhdeksään mennessä keittänyt jo kahvit ja tehnyt aamupalan. Normaalisti nukkuisin tuohon aikaan vielä autuaasti... Jostain syystä mua kuitenkin väsytti tosi paljon, ja kolmesta kahvikupillisesta huolimatta nukahdin heti kun vain menin makaamaan sänkyyn. Ajattelin vain levätä hetken... Sitten yhtäkkiä herään, kello on 13.15 ja paniikki iskee. Pitäisi lähteä kahdelta keskustaan ostamaan ylioppilaslakkia ja muuta juhlapäivään liittyvää ennen kuin työt alkaa.

.......Onneksi oikeankokoinen lakki löytyi nopeasti Wahlmanilta. Kysyttiin, haluanko lyyran 14 vai 16 karaatin kultaa. Värissä kuulemma vaan ihan mitätön ero. No, tietenkin valitsin 14 karaattia, koska halvempi ja kuitenkin mun tuurilla lakkia ei enää löydy mistään juhlia seuraavana päivänä.

Tänään oli kivaa töissä. On yleensäkin, mutta tänään oli poikkeuksellisen kivaa. En osaa selittää syytä, mutta fiilis oli katossa. Saatiin heti aluksi infoa perjantain virkistyspäivästä, jolloin lähdetään Tallinnan-risteilylle porukalla. Voi olla että se vaikutti mielialaan, koska oon ihan innoissani! En oo jostain syystä ikinä käynyt Tallinnassa, vaikka se on niin lähellä, joten odotan kyllä että sekin aukko yleissivistyksessä viimeinkin täyttyy... :)

Mun ostoslista:
-olutta!
-jotain muuta nestemäistä
-tupakkaa
-vaatteita tietenkin!

Miten musta tuntuu, että samana päivänä tilille ilmestyvä palkka katoaakin kummasti ennen auringonlaskua...

PS. Pakko mainita vielä, että ostin tänään elämäni kalleimmat alushousut. Calvin Kleinit. 30 euroa. Parasta tuntuakin sen hintaisilta päällä!!

Oli vähän taukoa..!

Tässä on ollut nyt ihan kauheesti kaikenlaista kiirettä, niin en oo yhtään ehtinyt kirjoitella tänne!
Yritän tasapainoilla kaikin keinoin duunin, pääsykokeisiin pänttäämisen ja sosiaalisen elämän välillä. Suurin idolini, eli oma äitini, sanoi mulle (kun olin stressin seurauksena nukkunut jo toista päivää putkeen yli 12 h yöunet...) "Laita asiat tärkeysjärjestykseen". Erittäin kulunut sanonta, mutta on siinä jotain perää...

...Tärkeysjärjestys pitää olla kehitetty itse. Ei kukaan muu voi sanoa, mikä on tärkeintä ja mikä vähiten tärkeää. Voihan sitä miellyttää muita tai yrittää tehdä asiat niinkuin kuvittelee, että pitäisi. Mutta ei ne silloin onnistu yhtä hyvin kuin jos niihin on oma motivaatio. Siispä päätin miettiä, mitä oikeasti tällä hetkellä haluan ja mihin tähtään.

Okei... Kaverit on tärkeitä. Tottakai. Kuka jaksaisi ilman ystäviä ja niiden kanssa vietettyä laatuaikaa? Mikä onkaan parempaa kuin nauraa niin, että vatsaan sattuu ja kaikki murheet ja stressi katoaa... Kavereihin olinkin panostanut eniten. Sen sijaan opiskelu oli jäänyt vähemmälle. Olin saattanut päättää, että luen jonain päivänä tietyn aikaa, mutta jos sain kutsun esim. kahville, voi vain arvata kumpi vei voiton. Duuni sitten... No, se vain on. Vie sen 3-4 iltaa viikossa, eikä siihen tarvitse vapaa-ajalla panostaa.

...Se, mikä tehdään, tehdään myös kunnolla. "Vasemmalla kädellä" tehty työ on usein ihan turhaa. Mulla oli siis kaksi vaihtoehtoa. Joko panostan sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, tai pääsykokeisiin. Ja valitsin lopulta (oikeasti aika pitkän harkinnan jälkeen) pääsykokeet. Päätin esimerkiksi, että menen baariin seuraavan kerran vasta kesäkuussa. Siis bilettämään. Aion kyllä sallia itselleni esim. duuniviikon jälkeen siiderin terassilla. Se on sitä mielenterveyden hoitoa! Lisäksi nään kavereita vasta sitten, kun muut päivälle suunnitellut velvollisuudet on hoidettu. Pelkästään tämä päätös vähensi stressiä huomattavasti... Tiedän, että ehdin tehdä muutakin kuin lukea, vaikkakaan en niin paljon kuin aiemmin. Ja eihän tässä ole enää kuin 3 viikkoa ja urakka takana. Panostan nyt kunnolla, niin tiedän että oon ainakin tehnyt parhaani - menee miten menee.

-------
Kävin muuten tänään Tiitsun kanssa katsomassa Liisa Ihmemaassa 3D. :-) Tykkäsin tosi paljon, ja se oli mun mielestä paljon parempi kuin Avatar... Sain vaan jonkun ihme kohtauksen sen leffan alussa ja luulin jo, että pitää lähteä kokonaan pois salista... Syke nousi ihan älyttömän korkeaksi, henki ei oikeen kulkenut ja alkoi pyörryttää. Onneksi se kuitenkin helpotti joidenkin minuuttien jälkeen. Mitäköhän sekin oli.... Omituista. No, kuitenkin, oli kivaa viettää vähän toisenlainen lauantai. Ettei taas lähteny baariin. Sai sitten naureskella bussissa niille, ketkä ei ihan yhtä selvinpäin ollut... :-) Pitäisi muistaa itsekin, miten tyhmältä silloin helposti vaikuttaa.

------
Laitan vielä pari valokuvaa!

Suuntana DTM, jossa piti olla Jennin keikka, mutta keikan peruuntumisesta huolimatta oli kyllä hyvät bileet. :)

Lähdettiin juhlistamaan tyttöjen kanssa Vappua.. :) Oli ihmeellinen Vappu, kun ei tapahtunut mitään kämmäyksiä!! Hyvä vaan.












Hyvää viikonlopun loppua kaikille!! :))

Lauantai-lagaus

Torstaina oli palkkapäivä niin oli sitten eilen vähän varaa vaihtaa viihteelle. :D Olin kylläkin ensin Tiitsun kanssa kirjastossa lukemassa oppimisesta sosiaalistumisen prosessina ja muusta mukavasta. Ja kokonaiset 5 ja puoli tuntia! Noooh, ei tartte ottaa huomioon sitä pientä tunnin mittaista kahvihetkeä siinä välissä... Päätettiin urakan jälkeen, että ollaan ansaittu pieni irtiotto. Mietittiin baarivaihtoehtoja ja päätettiin, että vois käydä tsekkaamassa Feverin, kun ei oltu ikinä käyty siellä. Sain kyllä kuulla varoituksia paikasta, mutta pitihän se omin silmin nähdä!

Suuri osa kaupoista ja Alkoista oli päättänyt lähteä lakkoilemaan, mutta onneks Ex-Wexi, eli K-Supermarket Mankkaa oli sentään auki, ja Alkokin sen yhteydessä! Kävin ostamassa pari siideriä. Otin varman suosikin Rekorderlig Karviaisen ja sitten sen uuden Mansikka-Vadelman, mitä mainostetaan ainakin metroasemilla... Se oli aika ällömakea, mitä vähän arvailinkin.

Tiia tuli meille puoli ysin aikoihin, ja tehtiin meidän perinteistä aloittelusafkaa elikkä nachoja... Nammm... Niiden kanssa tietenkin ranskankermaa ja salsaa! Siideri maistuu jotenkin erityisen hyvälle suolaisen ruuan kanssa...

Ennen ja jälkeen -kuvat.

Innostuttiin myös räpsimään itsestämme kuvia pitkin iltaa mun keskiviikkona Hullareilta ostetulla kameralla...

Tiitsu pratar i telefoooon.

@ Fever..

Pakollinen peiliposetus baarin vessassa...

Oltiin sitten vähän ennen kolmea himassa... En tykännyt Feveristä. :S Yhh. Se oli vähän sellainen... Luola? Mutta onneks oli hyvää seuraa! Paitsi en tykkää kun ulkomaalaiset miehet ei ymmärrä mitenkään jos sanoo että EI KIINNOSTA. Ei suomeks eikä englanniks. :--D Ehkä ne ei vaan haluu ymmärtää??

Tänään heräsin sitten reilun kolmen tunnin yöunien jälkeen Hullareille ja menin jonottamaan MacBookia. :) Se on niiiiiin ihana!! Iiiiks. Saan sen kylläkin käyttöön vasta ylppäripäivänä, kun se on mun lahja. :D

Päivällä luin vielä puolet yhestä artikkelista, kunnes päässä löi tyhjää enkä tajunnut enää edes normaaleja lauseita. Iltapäivällä menin vielä Tiitsukan kanssa Hullareille, kun se ei ollut kuulemma ehtinyt käymään siellä... Ne on kyllä oikeesti ihan hullut päivät. Hulluna ihmisiä, jotka ostaa hulluna tavaraa.

Dagen efter ja no make-up.

Tänään ei sitten minnekään bilettää. Vois vaikka laulaa yksikseen SingStarii, hehee.

My end of the week

Ei ollu alunperin tarkoitus mennä perjantaina mihinkään, mutta toisin kävi kuitenkin. Ois pitäny arvata... Meillä oli poikkeuksellisesti perjantaina duunia, ja päätettiin sitten puoli ysiltä töiden jälkeen lähteä yhdelle duunikaverille pienellä porukalla viettämään iltaa. Olin käyny ostamassa Alkosta roseviinipullon mun viimeisillä käteisillä. Se maksoi melkein 9 euroa, mutta oli pakko ottaa se, koska Tapiolan viini-Alkossa ei ilmeisesti myydä näitä halpis-el-tiempoja tai vastaavia. :D Niin snobbailua, että huhhuh...!

Viini oli kuitenkin tosi hyvää. Pakko mainita. En nyt yhtään muista sen nimeä, mutta ainakin se oli kauniissa pullossa ja suht makeaa! Ja näillä tuntomerkeillähän jokainen löytää sen Alkosta...

Jossain välissä käytiin viereisessä Bar 21:ssä, Kallion parhaassa menomestassa. Ja Veera ja Joni kävi ostamassa pari pizzaa, joiden menekki oli erityisen hyvä siinä aamuyön tunneilla. Olin ajatellut, että oisin menny himaan yöksi, mutta enpä ehtinyt. Ja ihan hyvä vaan, koska ilta ois jääny muuten säälittävän lyhyeksi!

Ja, voi ei... Siirrytään suoraan aamuun. Valvoin koko yön, datasin Facebookissa, jossa päivitin jatkuvasti profiilia, vaikka kukaan ei ollut kirjautunut siihen aikaan sisään, eikä varsinkaan kommentoinut... Ja me hereillä olleet alennuttiin laulamaan Piippolan vaaria ylhäällä parvella. Kukaan ei ihme kyllä herännyt, vaikka sieltä kuului kahea karjuminen "mää mää siellä ja mää mää täällä". Tais uni maistua..

Aamulla lähdin seiskan aikaan himaan, jossa olin sitten aamukahdeksan jälkeen. Oli jollain tapaa ihanaa istua räjähtäneen näköisenä lauantaiaamun bussissa ja katsoa, kun aurinko vähitellen nousee ja kaupunki alkaa heräilemään.

Lauantai-iltana oli vielä parin kaverin yhteissynttärit / baarialoittelut (lupasin ostaa lahjat palkkapäivän jälkeen..). En kuitenkaan lähteny samaan baariin, koska sinne ois maksanu sisälle niin paljon, joten lähdin yhden toisen kaverin kanssa moikkaamaan duunikaveria - minnekäs muuallekaan kuin Bar 21:een. Oltiin siellä pareilla, jonka jälkeen mentiin yögrillin kautta Kamppiin. Jäätiin ulkopuolelle vielä yksille sauhuille, ja saatiin vaihteeksi juttuseuraa... Joku mies oli menossa yksin bilettämään Tigeriin, koska sillä oli kuulemma "tylsiä kavereita", ja ois pyytäny meitä seuraksi. Kerrottiin, että oltiin just lähdössä himaan ja toivottiin että miehellä kävis flaksi sinä iltana.. Siihen ehti kuitenkin tulla vielä toinen mies, joka viimeistään karkoitti meidät, kun sanoi mulle ihan suoraan että haluaa suudella. Totesin vain että "hyi h*lvetti" ja peräännyin. Se jäi vielä lässyttämään jotain, joten päätettiin siirtyä bussiterminaalin puolelle.

Tässä päivässä ei oo mitään kerrottavaa. Oon vaan päntännyt pääsykokeisiin ja oon ihan kuollut. Siinä se.
Huomiseeeeeeen!

Vuorokauden pituudesta (..ja rahasta, joka ei koskaan riitä)

Miksi vaan 24 tuntia? Tällaisina päivinä sitä toivois, että jostain saisi ostettua muutaman lisätunnin. Tänään taas mennyt koko päivä päntätessä koulutuksen laadunarvioinnin yhteiskunnallisten vaikutuksen tutkimisista, ja kohta pitäisi jo lähteä töihin. Ainoa hetki levätä on siis puoli kymmenen aikaan illalla, kun kotiudun. Sitten tulee taas istuttua koneella aamuyön tunneille asti, ja aamulla ärsyttää kun täytyy valvomisen seurauksena herätellä itsensä runsaalla kofeiiniannoksella.

Onneksi kohta on viikonloppu ja saa levähtää. Tai sitten ei. Huomenna illalla poikkeuksellisesti duunivuoro puoli ysiin asti, ja sitten varmaan kotiin suoraan lukemaan, koska oon jäljessä mun aikataulusta. Ja koska ei oo varaa lähteä siiderille. Lauantaina pitäisi käydä ostamassa parille kaverille synttärilahjat (ne vikat fyrkat menee sitten näihin), ja sitten lukemista (taaaaaas) ja illalla juhlimaan. Paitsi että mä oon varmaan ihan limulinjalla, koska rahatilanne on tosiaan tällä hetkellä aika huolestuttava. Palkkapäivää ootellessa... :D Sunnuntaina voisi kylläkin lähteä vaikka salille tai tehdä jotain muuta hyödyllistä.

Miten nyt tuli näin negatiivisesti sävyttynyt teksti..? :D  Ihan hyvillä fiiliksillä meen kyllä tänäänkin duuniin. Toivottavasti stressi ei vaan kasva ihan jättisuureksi.

Kirjoitan illalla lisää ja yritän saada tän koneen toimimaan, että se tunnistais mun kameran ja saisin laitettua jotain kuvia tännekin.

Puss och kram!