tiistai 11. toukokuuta 2010

Kaaoksen teoria

On ilman virallisia tutkimuksiakin selvää, että sotku ja kaaos lisääntyvät itsestään. Jokainen meistä on aivan varmasti törmännyt tähän ihmeelliseen ilmiöön.
Jostain syystä sotkun synnyttäminen ei vaadi ollenkaan ponnisteluja, mutta mistä kummasta se johtuu, että sen samaisen sotkun siivoaminen vie vähintäänkin useamman tunnin ja vaatii suunnattoman tahdonvoiman.. Tapahtumaa voisi verrata esimerkiksi katolta hyppäämiseen. Yksi askel vain, ja pian ollaankin jo alhaalla (seuraukset voivat tosin tässä olla vakavammat kuin sotkemisessa...), mutta ylös pääseminen vaatii oikeanlaiset tikkaat ja monen monta askelta enemmän.

Eikö tämä ilmiö (sotku ja sen siivoaminen) voisi toimia kuin nauhuri? Eli kun heittäisi likaisen sukan lattialle, voisi vain kelata tapahtuman halutessaan takaisin esimerkiksi viikon päästä. Niin, ja silloin sukka tietenkin "kelautuisi" suoraan kaappiin omalle paikalleen (eikä siihen käteen, josta se sattui putoamaan). Helppoa ja yksinkertaista, eikö?

Entä lisääntyykö kaaos loputtomiin? En henkilökohtaisesti usko, että se on mahdollista. Mitä jos vain lopettaisimme siivoamisen, koska kukaan ei kuitenkaan enää viikon päästä huomaa eroa aiempaan, ja kaikki työmme on siis ollut turhaa. Opettelisimme elämään kaiken rojun ja lian keskellä onnellisina ja tyytyväisinä.

Tai vaihtoehtoisesti joku keksisi vain sen nauhurin. Eipä tulisi edes saasteesta aiheutuvia terveysongelmia. Ja mikä parasta, keksijälle voisi ennustaa jonkun Einstein-palkinnon lisäksi myös Nobelin rauhanpalkinnon. Miten monilta riidoilta säästyisimmekään, jos meidän ei tarvitsisi riidellä kotitöistä ja siivoamisesta!

-------------------
Loppuhuomautus:
...Tämä tyttö taitaa kuitenkin vielä tänään korjata väärille teille eksyneet tavaransa paikoilleen. Oli se sitten turhaa tai ei... :-)

maanantai 10. toukokuuta 2010

Manic Monday

En voi itsekään uskoa, mutta heräsin aamulla kello 8 lenkille! Olin yhdeksään mennessä keittänyt jo kahvit ja tehnyt aamupalan. Normaalisti nukkuisin tuohon aikaan vielä autuaasti... Jostain syystä mua kuitenkin väsytti tosi paljon, ja kolmesta kahvikupillisesta huolimatta nukahdin heti kun vain menin makaamaan sänkyyn. Ajattelin vain levätä hetken... Sitten yhtäkkiä herään, kello on 13.15 ja paniikki iskee. Pitäisi lähteä kahdelta keskustaan ostamaan ylioppilaslakkia ja muuta juhlapäivään liittyvää ennen kuin työt alkaa.

.......Onneksi oikeankokoinen lakki löytyi nopeasti Wahlmanilta. Kysyttiin, haluanko lyyran 14 vai 16 karaatin kultaa. Värissä kuulemma vaan ihan mitätön ero. No, tietenkin valitsin 14 karaattia, koska halvempi ja kuitenkin mun tuurilla lakkia ei enää löydy mistään juhlia seuraavana päivänä.

Tänään oli kivaa töissä. On yleensäkin, mutta tänään oli poikkeuksellisen kivaa. En osaa selittää syytä, mutta fiilis oli katossa. Saatiin heti aluksi infoa perjantain virkistyspäivästä, jolloin lähdetään Tallinnan-risteilylle porukalla. Voi olla että se vaikutti mielialaan, koska oon ihan innoissani! En oo jostain syystä ikinä käynyt Tallinnassa, vaikka se on niin lähellä, joten odotan kyllä että sekin aukko yleissivistyksessä viimeinkin täyttyy... :)

Mun ostoslista:
-olutta!
-jotain muuta nestemäistä
-tupakkaa
-vaatteita tietenkin!

Miten musta tuntuu, että samana päivänä tilille ilmestyvä palkka katoaakin kummasti ennen auringonlaskua...

PS. Pakko mainita vielä, että ostin tänään elämäni kalleimmat alushousut. Calvin Kleinit. 30 euroa. Parasta tuntuakin sen hintaisilta päällä!!

lauantai 8. toukokuuta 2010

Oli vähän taukoa..!

Tässä on ollut nyt ihan kauheesti kaikenlaista kiirettä, niin en oo yhtään ehtinyt kirjoitella tänne!
Yritän tasapainoilla kaikin keinoin duunin, pääsykokeisiin pänttäämisen ja sosiaalisen elämän välillä. Suurin idolini, eli oma äitini, sanoi mulle (kun olin stressin seurauksena nukkunut jo toista päivää putkeen yli 12 h yöunet...) "Laita asiat tärkeysjärjestykseen". Erittäin kulunut sanonta, mutta on siinä jotain perää...

...Tärkeysjärjestys pitää olla kehitetty itse. Ei kukaan muu voi sanoa, mikä on tärkeintä ja mikä vähiten tärkeää. Voihan sitä miellyttää muita tai yrittää tehdä asiat niinkuin kuvittelee, että pitäisi. Mutta ei ne silloin onnistu yhtä hyvin kuin jos niihin on oma motivaatio. Siispä päätin miettiä, mitä oikeasti tällä hetkellä haluan ja mihin tähtään.

Okei... Kaverit on tärkeitä. Tottakai. Kuka jaksaisi ilman ystäviä ja niiden kanssa vietettyä laatuaikaa? Mikä onkaan parempaa kuin nauraa niin, että vatsaan sattuu ja kaikki murheet ja stressi katoaa... Kavereihin olinkin panostanut eniten. Sen sijaan opiskelu oli jäänyt vähemmälle. Olin saattanut päättää, että luen jonain päivänä tietyn aikaa, mutta jos sain kutsun esim. kahville, voi vain arvata kumpi vei voiton. Duuni sitten... No, se vain on. Vie sen 3-4 iltaa viikossa, eikä siihen tarvitse vapaa-ajalla panostaa.

...Se, mikä tehdään, tehdään myös kunnolla. "Vasemmalla kädellä" tehty työ on usein ihan turhaa. Mulla oli siis kaksi vaihtoehtoa. Joko panostan sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, tai pääsykokeisiin. Ja valitsin lopulta (oikeasti aika pitkän harkinnan jälkeen) pääsykokeet. Päätin esimerkiksi, että menen baariin seuraavan kerran vasta kesäkuussa. Siis bilettämään. Aion kyllä sallia itselleni esim. duuniviikon jälkeen siiderin terassilla. Se on sitä mielenterveyden hoitoa! Lisäksi nään kavereita vasta sitten, kun muut päivälle suunnitellut velvollisuudet on hoidettu. Pelkästään tämä päätös vähensi stressiä huomattavasti... Tiedän, että ehdin tehdä muutakin kuin lukea, vaikkakaan en niin paljon kuin aiemmin. Ja eihän tässä ole enää kuin 3 viikkoa ja urakka takana. Panostan nyt kunnolla, niin tiedän että oon ainakin tehnyt parhaani - menee miten menee.

-------
Kävin muuten tänään Tiitsun kanssa katsomassa Liisa Ihmemaassa 3D. :-) Tykkäsin tosi paljon, ja se oli mun mielestä paljon parempi kuin Avatar... Sain vaan jonkun ihme kohtauksen sen leffan alussa ja luulin jo, että pitää lähteä kokonaan pois salista... Syke nousi ihan älyttömän korkeaksi, henki ei oikeen kulkenut ja alkoi pyörryttää. Onneksi se kuitenkin helpotti joidenkin minuuttien jälkeen. Mitäköhän sekin oli.... Omituista. No, kuitenkin, oli kivaa viettää vähän toisenlainen lauantai. Ettei taas lähteny baariin. Sai sitten naureskella bussissa niille, ketkä ei ihan yhtä selvinpäin ollut... :-) Pitäisi muistaa itsekin, miten tyhmältä silloin helposti vaikuttaa.

------
Laitan vielä pari valokuvaa!

Suuntana DTM, jossa piti olla Jennin keikka, mutta keikan peruuntumisesta huolimatta oli kyllä hyvät bileet. :)




Lähdettiin juhlistamaan tyttöjen kanssa Vappua.. :) Oli ihmeellinen Vappu, kun ei tapahtunut mitään kämmäyksiä!! Hyvä vaan.












Hyvää viikonlopun loppua kaikille!! :))