Asunto sijaitsi Kampin keskuksen takana, ihanteellisella paikalla siis. Kun tultiin lähemmäs, ihmettelin, että oliko lähellä joku tapahtuma tai tilaisuus, kun ihmisiä parveili kymmenittäin keskellä jalkakäytävää. Ehdin myös miettiä, oliko kenties käynyt joku onnettomuus, joka oli kerännyt ihmiset paikalle. Mutta sitten mulle valkeni. Ne kaikki, varmaan reilusti yli sata ihmistä, oli jonottamassa siihen samaan näyttöön kuin me Tiitsun kanssa. Aloin nauramaan, koska tilanne oli niin koominen. Kello oli siinä vaiheessa 5 yli kymmenen, ja näytön piti loppua 15 yli... Ja meidän edessä rönsyili 50 metrin jono. Mahtavaa! Kaikki änkemässä samaan alle 30 neliön yksiöön, joka oli ilmoituksen mukaan välttävässä kunnossa, ja sen takia ihan älyttömän matalalla vuokralla.
Ihmeteltiin siinä hetki, ja tultiin johtopäätökseen, että turha jäädä jonottamaan, koska joku muu kuitenkin (jolla on tarpeeksi käteistä mukana) veisi sen heti näytössä, ja Tiitsullakin oli sovittu työhaastattelu tunnin päähän Tapiolaan.
(Otin muuten valokuvankin jonosta todistusaineistoksi, mutta nyt en löydä sitä yhtä ainoaa piuhaa, jolla saisin kameran kiinni koneeseen..... Niin mun tuuriä tääkin :D)
Suunnattiin sitten Tapiolaan lohdutuskahveille, ja söin aivan ihanan mustikkatosca-kakun. No en ihan koko kakkua (oisin kyl voinu)... Mutta yhden palan. :) Sitten Tiitsu lähti haastateltavaksi, ja mä ehdin juosta bussiin.
Nyt oon vaan datannu, koska ei oo muutakaan tekemistä. Tuntuu, että oisin ollu jo ikuisuuden yksinäni, vaikka tulin vasta pari tuntia sitten himaan. Ja vielä kaks tuntia, ennenku saan lähteä töihin! Tosiaan, SAAN. Ihanaa vaan päästä sosiaalistumaan. :D
Ajattelin, että voisin kirjoittaa vielä illalla. Ainakin, jos löydän sen hemmetin piuhan ja voisin laittaa niitä valokuvia koneelle ja tänne myös. :D Sais vähän mielenkiintoisempaa ilmettä tää mun blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti